1970-luvulta lähtien on tehty suuria määriä keinotekoisia hioma-aineita, joista tärkeimmät ovat piikarbidi ja alumiinioksidi. Pikarbidi tunnetaan yleisesti nimellä carborundum. Se valmistetaan sekoittamalla puhdasta piidioksidihiekkaa ja koksia pienen määrän hakkeen kanssa, asettamalla se sähköuuniin ja paistamalla sitä lämpötilassa 2 200 - 2 480 ° C noin 36 tuntia. Alumiinioksidia, joka tunnetaan yleisesti nimellä korundi, käytetään yleisesti teollisuudessa boksiitin lämmittämiseen ja sulattamiseen sähkökaariuunissa.
Valkoista ja läpinäkyvää käytetään hankausaineena lämpöherkille metalleille ja mustaa käytetään valujen ja teräksen prosessointiin. Synteettinen timanttihiomalaikka on vaikeinta hankaavaa työkalua, jota tarvitaan sementoidun kovametalliterän teroittamiseen. Synteettisistä timanteista voidaan valmistaa myös erimuotoisia ja -kokoisia työkaluja, jotka soveltuvat lasin ja keramiikan leikkaamiseen. Boorikarbidin kovuus on korkeampi kuin piikarbidilla, joten se ei sovellu hiomalaikkojen valmistukseen. Sitä voidaan käyttää korvaamaan kallis timantti kiillottaessa kovia materiaaleja. Kuutioboorikarbidin kovuus on kaksi kertaa piikarbidin ja 2,5 kertaa alumiinioksidin kovuus. Se on erittäin tehokas tiettyjen työkaluterästen hiontaan.






